Ryhmän muotoutumisesta

KOTA-kerhot  ovat taas alkaneet! Seuraava ote ryhmien muotoutumisesta on KOTA ry:n Valtteri Kivelän ja Juho Lempisen kirjasta Arki hallintaan. Nuorten ryhmätoiminnan ohjaaminen (2009).

”Kun ryhmä aloittaa toimintansa, sen jäsenet ovat enemmän tai vähemmän vieraita toisilleen. Keskinäistä tuntemista ja tuttuutta muista yhteyksistä saattaa toki esiintyä; näin on laita esimerkiksi käynnistettäessä ryhmää, jonka jäsenet ovat samalta koululuokalta, nuorisotalolta, asuntolasta. Uusi ryhmä asettaa jäsenensä kuitenkin aivan uuteen tilanteeseen, juuri tämä ryhmä toimimassa juuri tällä kokoonpanolla juuri tällä tavoin on kaikin puolin uusi ja ainutlaatuinen asetelma. Aikaisempiin suhteisiin ja sopimuksiin pohjautuvat oletukset saattavat toki edelleen olla voimassa, mutta niiden voimassaolo on vähintään tarkistettava eivätkä ne saa ohjata tai sitoa ryhmää.

Uuden ryhmän alkaessa muotoutua sen kukin jäsen etsii vastauksia muun muassa seuraavanlaisiin kysymyksiin:

Miksi olen täällä?

Onko täällä turvallista?

Mikä on tämän ryhmän tehtävä?

Mitä minulta odotetaan?

Mitä minun pitäisi tehdä, että toimisin oikein?

Hyväksytäänkö minut? Saanko olla oma itseni?

Keitä nämä muut ovat? Voiko heihin luottaa?

Mitä heidän kanssaan uskaltaa puhua tai tehdä?

Kenen kanssa minun pitäisi olla?

Nämä ja muut vastaavat kysymykset pyörivät ryhmäläisten mielissä, vaikka niitä ei ääneen lausuttaisikaan. Ne ovat ymmärrettäviä ja asiaankuuluvia. Vastauksia etsiessään ryhmäläinen voi joskus käyttäytyä jollakin kyseenalaisella tavalla. Hän voi vetäytyä hiljaisuuteen tai välinpitämättömyyteen ja pyrkiä osallistumaan vain osittain tai olemaan lainkaan osallistumatta ryhmän toimintaan. Hän voi myös hakea tukea ja seuraa toisista ja pyrkiä kaikin tavoin välttämään kaikkea riitaisuutta. Käytös voi olla myös hyökkäävää, vastustavaa ja vähättelevää. Nämä ja muut vastaavat käyttäytymismallit ja toimet ovat ymmärrettäviä tapoja suhtautua epävarmuuteen, joka ryhmän muotoutumisvaiheessa on vallalla.

Auttaakseen ryhmän muotoutumista ohjaajan on kestettävä epävarmuutta ja siedettävä siitä aiheutuvaa käyttäytymistä. Hänen tulee kuunnella, tukea ja antaa aikaa kaikille ryhmäläisille, myös vastahankaisesti toimiville. Aloittava ryhmä on riippuvainen ohjaajastaan. Ohjaajan toimintaa ja tämän reaktioita tarkkaillaan, hänen odotetaan vastaavan kaikkiin kysymyksiin ja tuovan avun kaikkiin vaivoihin. Tämä riippuvaisuus on ymmärrettävää ja asiaankuuluvaa: ohjaajan osaaminen, rauhallisuus ja luotettavuutta henkivä toiminta tuo ryhmään turvaa ja auttaa ryhmäläisiä etsimään omaa paikkaansa ryhmässä. Ohjaajan on mahdollista omalla toiminnallaan aiheuttaa myös liiallista riippuvaisuutta itsestään.” (Kivelä & Lempinen, 2009, 33-34)