Päättyneen hankkeen tuloksia

KOTA – Lasten ja nuorten hyvinvointi ry toteutti 3/2015 ja 12/2018 välillä RAY:n ja STEA:n tuella Nuorten aikuisten arjen hallinnan ja työelämätaitojen vahvistaminen – kehittämishanketta.

Projekti alkoi osana RAY:n Paikka auki –ohjelmaa. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien, heikosti palveluihin kiinnittyvien 18-25 –vuotiaiden nuorten aikuisten osallisuutta, arjen hallintaa ja työelämätaitoja. Työtapana oli ammattilaisten ohjaama tavoitteellinen ja määräaikainen toiminnallinen ryhmäprosessi. Hanketta toteutettiin yhteistyössä Raision, Kaarinan ja Turun kaupunkien kanssa. Hankkeessa toteutettiin vuosien 2015 ja 2018 välillä 10 ryhmämuotoista interventiota.

Loppuhaastatteluissa osallistujia pyydettiin kuvailemaan, miten osallistuminen ryhmään hyödytti tai muutti heidän arkeaan. Haastatteluaineistosta nousee sisällönanalyyttisesti tarkasteltuna esiin viisi toisiinsa vahvasti yhteydessä olevaa ja osittain päällekkäistä teemaa tai elämänaluetta, joiden osallistujat kokivat muuttuneen parempaan suuntaan ryhmäprosessina aikana: toimijuus, arjen hallinta, osallisuus, työ- ja opiskeluvalmiudet, mieliala ja minäkuva. Samat elämänalueet nousivat esiin myös alkuhaastatteluissa kysyttäessä toiminnalle asetettuja tavoitteita.

Suurin osa osallistujista näki ryhmän hyödyn siinä, että se tarjosi ´tekemistä´. Kotona oleminen koettiin joko turhauttavaksi tai häpeälliseksi. Monipuolinen toiminta ja mahdollisuus kokea uutta oli usealle osallistujalle syy lähteä mukaan ryhmään. Arkeen tuli mielekästä tekemistä ja onnistumisen kokemuksia.

”Sai jotain tekemistä, kahvilassa oli tunne, että on töissä.”

”Ryhmän aikana minulla oli merkityksellistä tekemistä.”

”Kun on ollut jotain tekemistä, niin ei oo jäänyt sängynpohjalle.”

”Ihmisellä pitäis olla jotain tekemistä.”

Tätä ihmiselle luontaista aktiivisuutta eli tahtoa toimia, kokea ja olla olemassa kutsutaan toimijuudeksi (Kumpulainen yms. 2010, 24). Aktiivisuus toi päivään rytmiä ja heräämiselle merkityksen. Toiminnasta suoriutuminen taas vahvisti minäpystyvyyden tunnetta. Katkenneet koulutuspolut olivat vaikuttaneet usean osallistujan itseluottamukseen ja toiveikkuuteen. Ryhmän suorittaminen loppuun vähillä poissaoloilla oli suuri ylpeydenaihe.

Toiseksi yleisin koettu hyöty oli arjen hallinnan paraneminen. Kohderyhmälle arjen hallintaan liittyviä haasteita olivat esimerkiksi vuorokausirytmi, ruokailutottumukset ja päihteidenkäyttö.

”Ryhmän aikana ruokailutottumukseni paranivat ja ne ovat pysyneet nyt ryhmän jälkeenkin hyvänä.”

”Ryhmän jälkeen ja sen aikana oon nukkunu ihan niinku normaali ihmiset.”

”Se et mul on tullut positiivisempi mieli tästä kurssista ni se niinku laukasi sen halun lopettaa juomisen.”

” Mä oon huomannu et ku mä teen asioita mä saan unta.”

KOTA ry:n toiminnassa arjen hallinnan lähtökohtana on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta tuova tila (Kivelä & Lempinen 2010, 12).  Turvallinen yhteisö ja turvallinen seikkailullinen toiminta sekä niiden reflektointi mahdollistavat uusien ajattelu- ja toimintatapojen oppimisen (Kivelä & Lempinen 2010, 18-19). Tästä hyvä esimerkki on edellä oleva sitaatti mielialan muutoksen yhteydestä juomisen lopettamiseen. Lisäksi ryhmä simuloi toiminta-ajan (klo 10-14) ja tarjotun aamiaisen ja lounaan vuoksi hallittua arkea. Arjen hallintaa on käsitelty ryhmässä myös KOTA ry:n itsenäistymiskurssien materiaaleja hyödyntäen.

Yhtä yleinen hyöty ryhmätoiminnasta oli koettu osallisuus, tässä tapauksessa sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteisöön kuuluminen. Sosiaalisuus oli tärkeää sekä itseis- että välinearvona.

”Kun oli jotain tekemistä ja näki ihmisiä ni tuli muuta mietittävää.”

”Ryhmässä oli se hyvä, että lähdin pois kotoa ihmisten ilmoille. Olin ihmisten parissa. En tee muuten päivisin mitään.”

”Mä oon saanu sosiaalisen elämän.”

”Oli hyvä huomata, että myös muilla on ongelmia ja ne ei ole elämää pysäyttäviä.”

Aktiivisuuden lisäksi ihmiselle luontaista onkin tarve kuulua yhteisöön ja olla tärkeä toisille ihmisille (Saunders 2016, 17). Osallistumisen kautta muuttuu myös ymmärrys omasta minästä, siitä kuka on ja erityisesti kuka on suhteessa toisiin (Kumpulainen et al. 2010, 12).

Lähes jokainen nuori koki vahvistuneensa ryhmän tarjoamien sosiaalisten kontaktien takia. Monelle ryhmä oli ensimmäinen kiintopiste pitkään aikaan ja siinä syntyneet tai ryhmän aikana vallinneet suhteet, sekä muihin ryhmäläisiin että ohjaajiin, koettiin merkityksellisinä. Jokainen nuori vastasi kokeneensa osallistuvansa suunnitteluun, vähimmillään koettiin että toiveisiin oli reagoitu ja mielipiteet kuultu ja huomioitu.

Neljänneksi yleisin koettu hyöty on työ- ja opiskeluvalmiuksien vahvistuminen. Tämä näkyi mahdollisuuksien selkeytymisenä ja omien valmiuksien parantumisena. Valmiudet liittyivät pääasiassa sosiaalisiin taitoihin. Osallistujat kuitenkin nimesivät taidon nimenomaan työllistymistä ja opintoihin lähtemistä edesauttavaksi tekijäksi.

” Mä tiedän nyt mihin hakee keväällä opiskelun suhteen esimerkiksi.”

”Koen, että pystyn työskentelemään ihmisten kanssa ja keskittymään.”

”Sai enemmän tietoa mahdollisuuksista. Oli aiemmin suunnittelutasolla.”

”Ni siitä on helppo mennä kouluun ku sai opetella tutustumaan uusiin ihmisiin.”

”Tietää mihin voi hakee ja kannattaa hakee ja mitä mahdollisuuksia on.”

”Nykyään mä jaksan paremmin olla sosiaalisissa tilanteissa ja olen oppinut erilaisten ihmisten kanssa keskustelua.”

Osa nuorista kertoi löytäneensä ryhmän seurauksena jonkun uuden ajatuksen tai idean, mitä kohti mennä. Osalle idea liittyi selkeästi työhön tai opiskeluun. Tärkeimmäksi koettiin että asiat olivat ryhmän myötä selkiytyneet. Oli jotain jota kohti mennä.

Viimeinen koettu hyöty on muutos mielialassa ja minäkuvassa. Tämä hyöty nähtiin esimerkiksi itseluottamuksen ja positiivisuuden lisääntymisenä.

”Kyl se varmaan jotenkin on sellasta henkistä kasvua.”

”Se itsevarmuus, et sitä sai lisää.”

”Olen paljon positiivisempi nykyään.”

”Pääsi itselleen näyttää että pystyy tekemään asioille jotain.”

Ryhmään kuuluminen, siinä toimiminen ja toiminnasta hyötyminen ovat kasvun ja kehittymisen kannalta olennaisia (Kivelä & Lempinen 2010, 3). Ryhmätoiminta ei kuitenkaan mahdollista yksilön identiteetin ja itsetunnon kehittymistä ilman fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta (Kivelä & Lempinen 2010, 12). Usea osallistuja korostikin ryhmän ilmapiirin olleen turvallinen. Mielialaa parantavat esimerkiksi riittävän unen ja ravinnon tuoma fyysinen hyvinvointi ja yhteisön tuoma arvostuksen ja merkityksellisyyden tunne. Itsetuntoon vaikuttavat arvostetuksi tulemisen lisäksi minäpystyvyyden kokemukset.

Hankkeen loppuraportin voit ladata tästä.