Leikekirjasta

(Seuraava artikkeli on julkaistu Porras-lehdessä 3/2009)

 

Seikkailu voi olla pienikin juttu

 

KOTA – Lasten ja nuorten hyvinvointi ry on lasten ja nuorten hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, jonka toiminta perustuu seikkailukasvatuksellisten menetelmien ja arjenhallinnan käyttöteorian yhdistämiseen sekä niiden asiakaslähtöiseen soveltamiseen erilaisten ryhmien kanssa. Jos Lihastautiliiton kursseilla käyneiltä kysytään, KOTA on se kiva porukka, joka järjestää kesän kursseille erilaisia juttuja ja jonka kanssa pääsee tekemään vaikka mitä.

KOTA ry:n ja Lihastautiliiton yhteistyö on alkanut jo vuonna 1994 silloisen kurssisihteeri Liisa-Maija Veraisen tutustuttua artikkeliin seikkailukasvatuksesta. Ensimmäisen kerran KOTA teki töitä Lihastautiliiton kursseilla vuonna 1995, ja yhteisiin vuosiin mahtuu kurssityön lisäksi vuosina 1995-2000 toteutettu projekti Seikkailukasvatuksen kehittäminen sopeutumisvalmennuksessa. Hankkeen aikana sovellettiin seikkailukasvatusta vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten, nuorten ja perheiden kuntoutukseen ja sopeutumisvalmennukseen yhteistyössä alan järjestöjen kanssa.

Diagnoosi taka-alalla

Pitkä yhteistyö kurssipuolella on tuonut toimintaan jatkuvuutta ja syvyyttä. Myös erilaiset lihastaudit ovat tulleet KOTAlaisille vuosien varrella tutuiksi. Elina Heikkilä ja Juho Lempinen KOTA ry:stä toteavat kuitenkin, että diagnoosi on sivuseikka – kurssilla tärkeää on kohtaaminen ja se, että asioita tehdään ihmisten eikä diagnoosien kanssa. – Diagnoosi voi antaa tehtäville asioille kehyksen, mutta kaikki toiminta on sovellettavissa. Fyysinen toimintakyky kertoo vain siitä, miten toimintaa sovelletaan niin, että se on kaikille mahdollista, Juho Lempinen toteaa.

Kurssilaisille toiminta voi olla myös mahdollisuus lähestyä omia rajoja, voimavaroja ja tunteita. Kokemus selviytymisestä vahvistaa arkipäivässä jaksamista ja pärjäämistä. KOTAlaisten seikkailuissa luonto ja sen kunnioittaminen ovat vahvasti läsnä, lähiympäristö toimiikin usein puitteina seikkailulle. – Luonto tarjoaa hyvät lähtökohdat porukassa tekemiselle, eikä tekemisen tarvitse olla mitenkään ihmeellistä. Esimerkiksi kokkaaminen metsän keskellä poikkeaa totutusta ja on elämyksellistä ja hauskaa, Juho ja Elina toteavat.

Porukassa tekeminen ei myöskään tarkoita pakko-osallistumista, vaan ryhmässäkin osallistua voi sen verran kuin haluaa. – On erilaisia tasoja olla mukana – joku tykkää rynnätä suinpäin tekemään ja toinen ehkä sivusta seuraamalla elää tilanteessa mukana. Ja kaikkea näiden väliltä, Juho toteaa.

Pieniäkin asioita

Kursseilla on vuosien varrella KOTAlaisten kanssa tehty monenlaisia asioita: metsässä on tehty ruokaa, lettuja paistettu nuotiolla ja kokeiltu erilaisia pelejä ja urheilulajeja. Useina vuosina kurssilla on ollut jokin tietty teema, joka on kurssin aikana kehittynyt loppuhuipennukseensa. Ohjelmassa on usein ollut myös seikkailulajeja kuten melontaa tai kiipeilyä, onpa pyörätuolin kanssa laskeuduttu alas jyrkännettäkin.

– Nimestään huolimatta seikkailukasvatus ei ole extreme-lajien ilotulitusta, vaan seikkailua voi löytää pienistäkin asioista. Seikkailun voi myös ajatella tapahtumana, joka alkaa jostain ja huipentuu loppukokemukseen, erilaiset temput voivat toki olla osana tapahtumaa, Elina Heikkilä toteaa.

Toiminnan hurjuus ja näyttävyys ei aina ole myöskään verrannollinen toteutuksen haastavuuteen: pyörätuolilla rinnettä alas laskeutuminen voi olla helpompi toteuttaa kuin jousella ampuminen heikoin lihasvoimin.

Tämän kesän kurssiohjelmaa ei vielä paljastettu, mutta luonto ja porukalla tekeminen ovat varmasti pääosassa kesäkuun kursseillakin. Millä tavalla, selviää seuraavassa Porras-lehdessä.

 

Teksti: Susanna Hakuni, Porras 3/2009

Kuvat: KOTA ry